Tuholaistorjuntapalvelut Pohjois-Karjalan alueella, paikalliselta kumppanilta

Paperitoukka

Väriltään hopeanhohtoinen ja mattapintainen. Paperitoukka muistuttaa ulkonäöltään muutenkin vahvasti sokeritoukkaa, mutta on isompi ja karvaisempi.
on kaikkiruokainen ja käyttää ravinnokseen hiilihydraatti- ja proteiinipitoista ravintoa. Sille ja maistuvat niin leivänmurut, jauhot, ruuantähteet kuin kuolleet hyönteiset, kuivat lehdet, irronnut ihosolukko ja karvat. Paperitoukka on aktiivinen öisin ja hämärässä. Ne viihtyvät päivisin valolta piilossa, asuntojen pienissä raoissa ja koloissa, mutta voivat näyttäytyä myös valoisalla.

Kerrostaloissa paperitoukat vaeltavat asunnosta toiseen ketterästi esimerkiksi sähköputkitusten, patteriputkien ja viemärien läpivientien kautta sekä erilaisista koloista ja rei’istä, kuten ovien alta. Paperitoukkien siirtymistä paikasta toiseen voidaan yrittää hillitä tilkitsemällä (esimerkiksi silikonilla) asunnoissa olevia pieniä koloja ja reikiä, kuten jalkalistojen välejä ja pistorasioiden ympäryksiä.

Sokeritoukka

Sokeritoukka on lähes jokaisessa rakennuksessa tavattu harmiton asuntovieras ja yksi alkukantaisimmista hyönteisistämme. Siivetön, suomujen peittämä ja lituskainen hyönteinen. Sen vartalon väri voi vaihdella tummasta harmaasta vaaleaan hopeanhohtoiseen.

Se liikkuu paikasta toiseen muun muassa putkien läpivientien kautta ja nousee hajulukkojen läpi sisälle asuntoon. hakeutuvat mielellään lämpöön ja kosteisiin tiloihin, kuten kylpyhuoneeseen, keittiöön, kodinhoitohuoneeseen ja kellaritiloihin. Ne asustavat levyjen ja kaakeleiden alla sekä huoneistojen välillä kulkevissa putkikanavissa.

Sokeritoukka voi tuntua epämiellyttävältä kuokkavieraalta, mutta on kuitenkin hyvin harmiton. Se ei pure, pistä eikä levitä tauteja. Sokeritoukat voivat kuitenkin saastuttaa elintarvikkeita, jos ne pääsevät niihin käsiksi, sillä ne kulkevat muun muassa viemäreissä ja voivat sieltä kuljettaa mukanaan epäpuhtauksia.

Muurahaiset

Suomen yleisimmät muurahaislajit:

• Tupsukekomuurahainen: Ylivoimaisesti yleisin kekoja rakentava muurahainen, muodostaa 57 % kaikista Suomen kekomuurahaispesistä.
• Pihamauriainen / Mustamuurahainen): Yleisin sisätiloihin ja pihoille eksyvä laji, joka pitää makeasta.
• Hevosmuurahainen: Suomen suurimpia muurahaisia, tekee pesiä puurakenteisiin, puiden alaosiin ja hirsirakennuksiin.
• Siloviholainen: Tunnetaan "kusiaisena", pistää aggressiivisesti ja aiheuttaa kirveleviä paukamia.

Yleisimmät haittaa aiheuttavat lajit:

• Sokerimuurahaiset (mauriaiset): Etsivät ruokaa keittiöistä.
• Hevosmuurahaiset: Voivat aiheuttaa puurakenteiden lahovaurioita muistuttavaa tuhoa.
• Faaraomuurahainen: Tropiikista tullut tulokas, joka viihtyy lämpimissä sisätiloissa.

Museokuoriainen

Tuntomerkit: Museokuoriainen on noin 3 mm ja toukka täysikasvuisena noin 4 mm pitkä ja tiheäkarvainen. Molemmat tekeytyvät kosketettaessa kuolleeksi.

Mikäli linnunpesiä sijaitsee lähellä hormeja tai muita vastaavia kulkuväyliä, saattavat toukat syksyllä vaeltaa sisätiloihin talvehtimaan. Huoneissa liikkuvat toukat vahingoittavat tekstiilejä ja turkiksia syömällä niihin reikiä ja katkomalla karvoja.

Omatoiminen torjunta:
Siivoa lintujen, lepakoiden kärpästen, ampiaisten ja muiden eläinten pesät ja jätteet pois ullakoilta, räystäiden alta, kellareista ja porraskäytävistä, ikkunoiden väleistä, hormeista tai suljetuista kaapeli- ja ilmastointikanavista.

Vyöihrakuoriainen

Tuntomerkit: Vyöihrakuoriaissaastunnan tunnistaa helposti toukkien jättämistä pitkäkarvaisista nahoista. Talvisin huoneistossa vaeltavat toukat vioittavat tekstiilien ja turkisten lisäksi varsinkin parkitsemattomia vuotia. Koteloitumaan porautuvat toukat saattavat vioittaa myös seinälautoja ja eristemateriaaleja, joten vyöihrakuoriainen saattaa olla syy epämieluisiin tuhotöihin.

Se on kohtalaisen yleinen asunnoissa, joissa se elelee syöden hyönteisten raatoja. Ruoan (varsinkin savulihan) tuoksu houkuttelee niitä ruokakomeroihin. Toukkia saattaa löytyä esimerkiksi kuivasta kissan- tai koiranruoasta.

Turkiskuoriainen

Tuntomerkit:
Se on väritykseltään tummanruskea ja sen selässä on sahanterää muistuttava kellertävä kuvio. Kuoriaisen vartalo on pyöreähkö ja sen takapäässä on karvatupsu. Toukka kasvaa noin sentin mittaiseksi ja sen vartalo on taaksepäin suippeneva.

Turkiskuoriainen on paha tekstiilituholainen, joka lisääntyy lämpimissä huoneissa. Toukka piileskelee välipohjatäytteissä, jalkalistojen ja mattojen alla, komeroissa ja vastaavissa pimeissä paikoissa syöden pääasiassa tekstiilipölyä ja kuolleita hyönteisiä.

Kerrostaloissa turkiskuoriaiset leviävät muun muassa hormeja, rakoja, putkistojen läpivientejä ja porraskäytäviä (yleensä pystysuorasti) pitkin eri huoneistoihin, joten ongelma koskee usein koko taloyhtiötä. Turkiskuoriainen kulkeutuu helposti kotiin vanhojen vaateiden mukana kirpputoreilta tai vaikka asunnoista, joissa kuoriaisia esiintyy.

Jyrsijöiden torjunta

Hiiret ja rotat vaativat aina asianmukaisen torjunnan. Hoitamaton jyrsijä ongelma laajenee helposti myös muille alueille. Hiiret ja rotat hakeutuvat pihapiiriin ravinnon ja suojapaikan perässä. Jyrsijät aiheuttavat kiinteistöön vaurioita päästessään sisälle.

Kuinka erottaa rotta ja hiiri toisistaan:
Hiiri on kooltaan pienempi. Täysikokoinen hiiri mahtuu jopa 7 millimetrin rei´istä sisään ja poikaset tätäkin pienemmistä. Hiiren häntä on muuhun kehoon nähden ohut ja pitkä. Rotalla on paksu ja pitkä häntä. Rotan pää ja jalat ovat isot verrattuna muuhun kehoon.